Studia Generalia Argumenta 2016
Oikeudenmukaisuuden ymmärtäminen ja kokeminen riippuu muun muassa arvoja, ihmisluontoa, ja yhteiskuntaa koskevista ennakko-oletuksista. Minkälaisia syitä on epäoikedenmukaisuuden tuntemiseen, mitä seurauksia sillä on ja miten sitä voisi ehkäistä?
Aika: Syksy 2016, keskiviikkoiltoina klo 17.15–19
Paikka: Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu, Chydenia-rakennus (Runeberginkatu 22–24), Sali G111
Luentosarjan ohjelma
5.10. Millaisia ovat historialliset ja kulttuuriset epäoikeudenmukaisuuden tuntemukset Suomessa?
- Voittajien historia – Suomen sotien ja konfliktien jättämät epäoikeudenmukaisuuden tunteet
Professori (emeritus) Seppo Hentilä, Helsingin yliopisto - Porvariston hillitty harmi – suomalaisen meritokratian sivistynyt kauna aristokratiaa kohtaan
Professori Laura Kolbe, Helsingin yliopisto
12.10. Miksi nyky-Suomessa on epäoikeudenmukaisuuden tuntemuksia?
- Minkälaista tulonjakoa pidetään oikeudenmukaisena?
Professori Heikki Ervasti, Turun yliopisto - Kun hyvinvointivaltio muuttuu – millaisia epäoikeudenmukaisuuden tuntemuksia siitä aiheutuu?
Dosentti Raija Julkunen, Jyväskylän yliopisto
26.10. Kuinka eriytyminen aiheuttaa epäoikeudenmukaisuuden tuntemuksia?
-
Kun toiveet ja todellisuus eivät kaikilla kohtaa – asumisen eriytyminen, miltä se tuntuu ja mihin se johtaa?
Professori Matti Kortteinen, Helsingin yliopisto -
Nuoret ja varsinkin maahanmuuttajanuoret jäävät ulkopuolisiksi - mitä Suomi menettää?
Tutkija Pekka Myrskylä, Tilastokeskus (eläk.)
02.11. Miksi maahanmuutto tuntuu epäoikeudenmukaiselta?
-
Keskiluokan ahdinko ja alistettu köyhälistö
Professori Heikki Hiilamo, Helsingin yliopisto -
Kun ryhmät kokevat toisensa uhkina
Professori Karmela Liebkind, Helsingin yliopisto
09.11. Epäoikeudenmukaisuuden tuntojen kohtaaminen, ennaltaehkäisy ja lievittäminen
- Oikeudenmukaisuuden teorioista epäoikeudenmukaisuuden tuntemuksiin
Professori Matti Häyry, Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu - Monikulttuurisuus ja yhdenvertaisuus – miten mahdollisista ristiriidoista voi päästä eteenpäin?
Apulaisprofessori Annamari Vitikainen, The Arctic University of Norway
Luentojen tiivistelmät
5.10. Millaisia ovat historialliset ja kulttuuriset epäoikeudenmukaisuuden tuntemukset Suomessa?
Voittajien historia – Suomen sotien ja konfliktien jättämät epäoikeudenmukaisuuden tunteet
Professori (emeritus) Seppo Hentilä, Helsingin yliopisto
Historiankirjoituksessa Suomen 1900-luvun historia esitetään usein – ehkä tahattomastikin – eräänlaisena ”success storyna”, jonka mukaan Suomi selviytyi kaikista viime vuosisadan kriiseistä paremmin kuin yksikään 1900-luvun alussa samaan viiteryhmään kuuluneista maista. Ainoana ensimmäisen maailmansodan loppuvaiheessa itsenäistyneistä maista Suomi säilytti 1930-luvulla demokratiansa eikä sortunut oikeistodiktatuuriin. Toisen maailmansodan loppuvaiheessa Suomi onnistui pääsemään irti Saksasta ja erillisrauhaan Neuvostoliiton kanssa. Ainoana Neuvostoliiton vaikutuspiiriin joutuneista maista Suomi säilytti demokratiansa ja onnistui pysyttelemään puolueettomana idän ja lännen välissä. Muihin sotaakäyviin maihin verrattuna Suomen kokemat siviilitappiot olivat vähäiset.
Epäilemättä tässä ”success storyksi” kutsuttu historiakuva on tyypillistä voittajien historiaa, mutta menestystarinassa on myös katkeria sivumakuja. Kaikki kansalaisryhmät eivät suinkaan kokeneet kuuluvansa siinä kuvattuun Suomeen. Katkerimpia epäoikeudenmukaisuuden tunteita kokivat vuoden 1918 sisällissodassa tappion kärsineet punaiset, erityisesti ne, joiden omaisia oli kuollut valkoisen terrorin uhreina. Sisällissodan osalta ei ole liioiteltua puhua muistamisen valkoisesta hegemoniasta. Valkoinen Suomi linnoittautui vapaussotamyyttinsä suojiin. Pelkkä työväestöön kuuluminen teki suuresta joukosta kansalaisia potentiaalisesti epäluotettavia. Katkeruutta piti yllä se, että sisällissodan valkoisen terrorin tekijöitä ei missään vaiheessa asetettu vastuuseen teoistaan. Jatkosodan jälkeen Suomelle asetetut rauhanehdot nujersivat valkoisen Suomen arvot, ja kansallismielinen porvaristo joutui sopeutumaan epäoikeudenmukaiseksi kokemaansa rauhaan. Kaatuneiden omaiset, sotainvalidit, siirtoväki ja rintamamiehet tunsivat sodan lopputuloksen monesti omalta kohdaltaan kohtuuttomaksi. Kylmän sodan aikana voimassa olleen YYA-sopimuksen nojalla Suomi oli de facto Neuvostoliiton sotilaallisessa etupiirissä. Paasikiven-Kekkosen linjalle ei ollut aluksi tungosta. Niin sanotun suomettumisen jälkipyykki, joka alkoi Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen, osoittaa, miten epäoikeudenmukaisena monet suomalaiset olivat pitäneet sitä, että suomalaisten oli pakko sopeutua itänaapurin intresseihin niin ulko- kuin sisäpolitiikankin keskeisissä kysymyksissä.
Porvariston hillitty harmi – suomalaisen meritokratian sivistynyt kauna aristokratiaa kohtaan
Professori Laura Kolbe, Helsingin yliopisto
12.10. Miksi nyky-Suomessa on epäoikeudenmukaisuuden tuntemuksia?
Minkälaista tulonjakoa pidetään oikeudenmukaisena?
Professori Heikki Ervasti, Turun yliopisto
Oikeudenmukaisuuden tärkein lähtökohta on se, että ihmiset kokevat omikseen periaatteet, joilla sitä toteutetaan. Oikeudenmukaisuudeksi ei voida sanoa sellaista, mitä suurin osa ihmisistä ei hyväksy. Mutta hyväksyttävyys tarkoittaa myös konfliktuaalisuutta: toisten oikeudenmukaisuus voi olla toisille vääryyttä. Varsinkin tiukentuneissa taloudellisissa olosuhteissa näkemykset helposti kärjistyvät. Esitelmässäni tarkastelen laajojen empiiristen aineistojen pohjalta, kuinka suomalaiset suhtautuvat tulonjakoon. Keskeisiä kysymyksiä ovat: kokevatko suomalaiset tuloerot liian suurina, vai onko päinvastoin niin, että tulonjaon katsotaan menneen jo liian pitkälle? Palkitaanko oikeita asioita, kuten kouluttautumista, ahkeruutta ja osaamista? Yleisemmällä tasolla tarkastelen myös, onko erimielisyys tulonjaosta kasvanut. Onko havaittavissa, että kansakunta on polarisoitumassa hyvinvoivaan enemmistöön, joka ei enää välitä huono-osaisesta vähemmistöstä? Onko eriarvoisuuden kasvu tuonut mukaan sen, että aiempaa suuremmat erot väestöryhmien välillä hyväksytään?
Analyysini osoittaa, että suomalaiset pitävät eriarvoisuuden tasoittamista tavoiteltavana ja oikeudenmukaisena. Tulonjaon ongelmakohtina ei pidetä sitä, että eteenpäin pyrkiviä ihmisiä ei palkittaisi tai sitä, että toisten avun varassa olemiseen suhtauduttaisiin liian myönteisesti. Sen sijaan suurimpana ongelmana nähdään se, että tuloja ja varallisuutta ei jaeta nykyistä tasaisemmin. Tarkasteluni ei myöskään tue väitteitä kasvaneesta eriarvoisuuden hyväksymisestä tai kansakunnan polarisoitumisesta tulonjakoa koskevien näkemysten suhteen
Kun hyvinvointivaltio muuttuu – millaisia epäoikeudenmukaisuuden tuntemuksia siitä aiheutuu?
Dosentti Raija Julkunen, Jyväskylän yliopisto
Kypsät eurooppalaiset hyvinvointivaltiot ovat olleet syvällisen reformoinnin kohteena 1980-luvulta alkaen, kun niitä on sopeutettu ja kutistettu muuttuviin taloudellisiin ja sosiaalisiin realiteetteihin. Suomessa sopeutusvaihteen päästi valloilleen 1990-luvun lama.
Hyvinvointivaltion sateenvarjon alle luetut järjestelmät eläkkeistä terveydenhoitoon, päivähoidosta lapsilisiin ja lasten kotihoidon tukeen ovat juurtuneet osaksi arkielämää, taloutta ja politiikkaa. Hyvinvointivaltio on kuitenkin enemmän kuin osiensa summa. Se on ontologisen turvallisuuden lähde. Hyvinvointivaltion symbolinen merkitys on ollut erityisen suuri Pohjoismaissa, ja sitä on kannatellut tietty eetos ja moraaliset tunteet: universalismi, tasa-arvo, solidaarisuus, vastuu huono-osaisista, sosiaalinen oikeudenmukaisuus.
Hyvinvointivaltion muutoksessa noita arkisia järjestelmiä laitetaan uuteen uskoon. Neljännesvuosisadan reformikauden aikana kustannusten hallinta, työhön kannustaminen ja yksityisten vaihtoehtojen laajentaminen ovat ohjanneet reformipolitiikkaa. Tasa-arvosta ja solidaarisuudesta on annettu periksi Pohjoismaissakin. Samalla oikeusdiskurssi on vahvistunut; kansalaiset ovat tietoisempia oikeuksistaan.
Oikeudenmukaisuuden käsite on hankala teoreettisesti, ja niin se on käytännössäkin. Se mikä on yhdelle oikeus, on toiselle vääryys. Vääryyttä voivat kokea yhtä hyvin ne, jotka joutuvat jonottamaan ruokaa kuin ne, jotka kokevat olevansa ”sosiaalipummien”, erityisesti maahanmuuttajien maksumiehiä.
Pohjoismaisen hyvinvointivaltion rakenteet ovat tukeneet luottamusta niin eliittejä kuin kanssaihmisiä kohtaan. On kysyttävä, onko se menetetty. Onko Pohjoismaistakin tullut levottomia (uneasy) yhteiskuntia? Luovatko niiden(kin) hyvinvointivaltiot ontologisen turvallisuuden ja luottamuksen sijaan epävarmuutta ja vääryyden kokemuksia: kenen mitta täyttyy ja miksi?
19.10. Syysloma – ei luentoa
26.10. Kuinka eriytyminen aiheuttaa epäoikeudenmukaisuuden tuntemuksia?
Kun toiveet ja todellisuus eivät kaikilla kohtaa – asumisen eriytyminen, miltä se tuntuu ja mihin se johtaa?
Professori Matti Kortteinen, Helsingin yliopisto
Luennossaan prof Kortteinen esittää tutkimusnäyttöön perustuvan tulkinnan siitä, miltä perustalta vuoden 2011 ns. lähiömellakat Isossa Britanniassa, Ranskassa ja Ruotsissa syntyivät ja keskustelee siitä, miltä suomalaisen yhteiskunnan kehitys tästä näkökulmasta näyttää.
Nuoret ja varsinkin maahanmuuttajanuoret jäävät ulkopuolisiksi - mitä Suomi menettää?
Tutkija Pekka Myrskylä, Tilastokeskus (eläk.)
Suomen peruskoulujärjestelmä on palkittu monin palkinnoin, mutta on sillä ainakin yksi heikkous. Peruskoulu ei kykene antamaan joka viidennelle (20 %) pojalle riittäviä eväitä jatko-opintojen aloittamiseen. Tytöistä joka 10:s jää pelkän peruskoulun varaan. Ensimmäinen vaikea nivelvaihe on juuri siirtyminen peruskoulusta seuraavalle tasolle. Olen laskenut, että siitä joukosta, joka peruskoulun jälkeen pitää yhden välivuoden, enemmistö – 60 prosenttia - ei koskaan suorita mitään perusasteen jälkeistä tutkintoa. He jäävät siis loppuiäkseen koulutuksen ulkopuolelle. Näitä lapsia on joka vuosi monta tuhatta.Miljoonan 16-29-vuotiaan joukossa on 50 000 syrjään jäänyttä. Hei eivät ole aloittaneet jatko-opintoja, tai ovat ne keskeyttäneet, he eivät ole töissä, vanhempainvapailla, asevelvollisina tai työkyvyttömyyseläkkeellä. Yliedustettuina joukossa ovat maahanmuuttajataustaiset nuoret, huostaan otetut lapset, tai ne muuten elävät vailla vanhempien tukea. Asunnottomiakin heistä on 5 000.
Yhteiskunta muuttuu samaan aikaan yhä enemmän tieto-/taitoa vaativaksi. Perusasteen työpaikkojen määrä on pudonnut 1980-luvun lopun 900 000:sta 270 000 siis yli 600 000 työpaikkaa. Peruasteen työpaikkojen määrä on vähentynyt joka ainoa vuosi. Tästä syystä koulutusta vaille jääneiden työllisyysaste on tällä hetkellä vain 40 prosenttia ja putoaa edelleen. Korkeasti koulutettujen työllisyysaste on nyt 80 prosenttia.
Matalapalkkatöistä on yhteiskunnassa suurin pula, sillä 3,3 miljoonasta työikäisestä 622 000 on vain perusasteen koulutus. Onneksi syrjään jääminen ei kaikkien osalta ole aivan lopullista. Viiden vuoden seuranta osoittaa, että 60 prosenttia heistä löytää jonkin suunnan elämälleen, mutta vuosikausia se kestää.
02.11. Miksi maahanmuutto tuntuu epäoikeudenmukaiselta?
Keskiluokan ahdinko ja alistettu köyhälistö
Professori Heikki Hiilamo, Helsingin yliopisto
Kun ryhmät kokevat toisensa uhkina
Professori Karmela Liebkind, Helsingin yliopisto
Luennolla keskitytään niihin kielteisiin käsityksiin ja tunteisiin, joita ihmiset kohdistavat toisiin ryhmiin ja niiden jäseniin, sekä siihen, miten näitä on selitetty toisaalta julkisessa keskustelussa, toisaalta tieteellisessä tutkimuksessa. Lähtökohtana on ennakkoluuloisuuden sosiaalipsykologia, jonka valossa toisen ryhmän taholta koettu uhka voidaan kokea todelliseksi, vaikka käsitys osoittautuisi virheelliseksi.
Tutkimusten mukaan ihmisten käsitykset eri ryhmistä ja näihin käsityksiin liittyvät tunteet opitaan. Opittu vihamielisyys muodostaa tunneperäisen kehyksen, joka värittää kaikkea tiettyä ryhmää koskevaa tietoa ja kaikkia kokemuksia siitä. Esimerkiksi vaarallisina pidettyjä ryhmiä koetaan uhkana, ja vihapuheessa jonkin ryhmän välttämistä tai vahingoittamista voidaan perustella käsityksillä tämän ryhmän vaarallisista ominaisuuksista. Ryhmienväliset tunteet poikkeavat kuitenkin vastaavista tunteista yksilötasolla, sillä ryhmienväliset tunteet ovat kiinteä osa ryhmienvälisiä suhteita määritteleviä ideologioita. Viha luodaan vihapuheessa ja se leviää sosiaalisesti tämän puheen myötä. Monet ennakkoluulot sisältyvät kulttuuriimme ja omaksutaan siten jo varhain. Siksi ne jäävät usein elämään tunnetasolla, vaikka pitäisimme niitä myöhemmin väärinä. Ennakkoluulot myös muuttavat muotoaan sen mukaan, mikä on milloinkin hyväksyttävää eri yhteyksissä.
09.11. Epäoikeudenmukaisuuden tuntojen kohtaaminen, ennaltaehkäisy ja lievittäminen
Oikeudenmukaisuuden teorioista epäoikeudenmukaisuuden tuntemuksiin
Professori Matti Häyry, Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu
Esitelmässään professori Matti Häyry yhdistää Studia Generalia Argumenta - luentosarjojen teemat oikeudenmukaisuudesta ja epäoikeudenmukaisuudesta, osoittaa niiden yhteydet laajoihin ideologioihin ja filosofioihin sekä paljastaa teorioiden riittämättömyyden epäoikeudenmukaisuuden tuntemuksia kohdattaessa. Teoreettiset yritykset hahmottaa epäoikeudenmukaisuutta eivät pysty vastaamaan niihin haasteisiin, joita epäoikeudenmukaisuuden tuntemukset nostavat esiin. Ainoina totuuksina esitetyt "rationaaliset" ratkaisut voivat itse asiassa pahentaa tilannetta, koska ne naamioivat vallankäyttäjien edut kaikkien edun asuun. Mikä neuvoksi? Tule kuuntelemaan, miten tästä päästään eteenpäin.
Monikulttuurisuus ja yhdenvertaisuus – miten mahdollisista ristiriidoista voi päästä eteenpäin?
Apulaisprofessori Annamari Vitikainen, The Arctic University of Norway
Monikulttuurisuudella voidaan tarkoittaa sekä yhteiskunnassa vallitsevaa kulttuurista (ja uskonnollista) monimuotoisuutta, että erilaisia tapoja vastata – hyväksyä ja ottaa huomioon – tämä monimuotoisuus. Yhdenvertaisuuden periaatteella taas viitataan usein ajatukseen siitä, että erilaisia ihmisiä tulisi kohdella yhtäläisten periaatteiden mukaisesti, heidän yhtäläinen ihmisarvonsa tunnustaen. Yhdenvertaisuuden periaate ei siis välttämättä tarkoita sitä, että kaikkia ihmisiä tulisi kohdella täsmälleen samalla tavoin: esimerkiksi pyörätuolissa istuva henkilö voi tarvita erityisavustusta päästäkseen paikasta A paikkaan B, ja joissain tapauksissa tämä ”erityiskohtelu” voi olla jopa välttämätöntä yhdenvertaisen kohtelun takaamiseksi.
Monikulttuurisuuskeskustelussa on toisinaan esitetty, että kulttuurinen monimuotoisuus ja tämän monimuotoisuuden hyväksyminen olisivat jollakin tavalla ristiriidassa yhdenvertaisuuden periaatteen kanssa. Tietyissä tapauksissa näin voi myös olla; toisissa tapauksissa yhdenvertaisuuden periaate voi jopa edellyttää kulttuurisille ja uskonnollisille vähemmistöille annettavia erityisoikeuksia.
Luennossa tarkastellaan erilaisia tapoja käsittää, mistä monikulttuurisuuden ja yhdenververtaisuuden mahdollisissa ristiriidoissa voi olla kyse; milloin ristiriitoja syntyy ja milloin niitä ei synny; ja miten monikulttuurisuusteoreetikot ovat viime vuosina pyrkineet ratkaisemaan erilaisia kulttuuriseen monimuotoisuuteen ja yhdenvertaisuuteen liittyviä ongelmakohtia.