Studia Generalia Argumenta 2015
Suomen akateemiset huiput valottivat syksyllä 2015 tieteenalojensa käsityksiä oikeudenmukaisuudesta. Oliko orjuus oikein keskiajalla? Pitääkö vanhurskaan noudattaa lakeja? Ovatko jotkut yhdenvertaisempia kuin toiset? Onko tasa-arvoisuudesta hyötyä? Onko oikeudenmukaisuus vain vallanpitäjien juoni?
Aika: syksy 2015, keskiviikkoiltoina klo 17.15–19
Paikka: Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu, kts. tarkemmat tiedot alla.
9.9. Oikeudenmukaisuus kristillisyydessä ja islamissa
23.9. Oikeudenmukaisuus antiikin ajattelussa
7.10. Oikeudenmukaisuus lainopillisena käsitteenä
21.10. Oikeudenmukaisuus filosofisena käsitteenä
4.11. Yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus
18.11. Hallinnon ja johtamisen oikeudenmukaisuus
2.12. Talous ja globaali oikeudenmukaisuus
9.9. Oikeudenmukaisuus kristillisyydessä ja islamissa
Puheenjohtaja prof. Matti Häyry, Aalto-yliopisto
Avaussanat – Dekaani Ingmar Björkman, Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu
Kristillinen näkemys oikeudenmukaisuudesta ja sen roolista Luennon ppt
Dosentti Maijastina Kahlos, Helsingin yliopisto
Keskityn antiikin latinankielisen kristillisyyden merkittävimpään ajattelijaan Augustinukseen (354–430). Augustinus käsittelee oikeudenmukaisuutta erityisesti teoksessaan Jumalan valtio. Hänen mukaansa oikeudenmukaisuus (iustitia)on todellisen valtion perusta ja sen toiminnan edellytys. Mitä oikeudenmukaisuus sitten on? Esittelen luennossani Augustinuksen oikeudenmukaisuus-ajattelun pääpiirteitä, muun muassa hänen erottelunsa todellisen oikeudenmukaisuuden ja maanpäällisen elämän tarpeisiin soveltuvan ”vähäisemmän oikeudenmukaisuuden” välillä. Jumalan luoma luonnollinen järjestys on myös olennainen piirre Augustinuksen ajattelussa.
Augustinusta ja muita kristillisiä ajattelijoita (esimerkiksi Lactantius) ei voida ymmärtää ilman aikaisempaa roomalaista taustaa. Sen vuoksi esittelen myös aikaisempia käsityksiä oikeudenmukaisuudesta esimerkiksi Ciceron ja Senecan kirjoituksissa. Käsittelen myös antiikin roomalaisten käsityksiä orjuudesta ja orjien kohtelusta.
Islamin käsitys oikeudenmukaisuudesta ja sen roolista
Professori Jaakko Hämeen-Anttila, Helsingin yliopisto
Hämeen-Anttilan luento keskittyy arabialais-islamilaisen oikeusteorian kehitykseen Lähi-idän kontekstissa ja mm. eläineettisiin kysymyksiin.
23.9. Oikeudenmukaisuus antiikin ajattelussa
Puheenjohtaja prof. Matti Häyry, Aalto-yliopisto
Oikeudenmukaisuus Vanhassa testamentissa
Professori Anneli Aejmelaeus, Helsingin yliopisto
Vanha testamentti on kokoelma erilaisia, eri ajoilta peräisin olevia, juutalaisuuden piirissä syntyneitä kirjoituksia, jotka sisältyvät myös kristittyjen Raamattuun. Se ei käsittele kysymystä oikeudenmukaisuudesta siinä mielessä, kuin me sen tänä päivänä ymmärrämme, mutta se sisältää kuitenkin sellaisia arvoja ja uskomuksia, joiden voi katsoa vaikuttaneen käsityksiin oikeudenmukaisuudesta ja ihmisten tasa-arvosta meidän juutalais-kristilliseltä pohjalta nousevassa kulttuurissamme. Tässä esitelmässä käsitellään toisaalta ”vanhurskautta”, joka on kaikkialla Vanhassa testamentissa keskeinen ilmaisu, toisaalta luomisuskoa ja siihen liittyvää ihmiskäsitystä. Näiden kahden voi katsoa kuuluvan niihin ”juuriin”, joista oikeudenmukaisuuskäsityksemme nousee.
Oikeudenmukaisuus antiikin kreikkalaisessa filosofiassa
Professori Simo Knuuttila, Helsingin yliopisto
Aristoteleen Nikomakhoksen etiikka on länsimaisen filosofisen oikeudenmukaisuuskeskustelun perusteos, toisaalta sen historiallisena alkupisteenä Platonin Valtio-teoksen ohella ja toisaalta edelleen käytettyjen oikeudenmukaisuuden lajien lähteenä. Esittelen Aristoteleen erottamat oikeudenmukaisuuden lajit, ja selvitän niiden roolia länsimaisessa oikeudenmukaisuus-ajattelussa. Käsittelen myös antiikin stoalaista luonnonoikeus-teoriaa, joka on toinen antiikin filosofiasta alkunsa saanut osa länsimaista perinnettä ja liittyy oikeuksien teorian kehitykseen. Lopuksi tarkastelen Aristoteleen hyve-etiikkaan kuuluvaa ajatusta oikeudenmukaisuudesta ja kohtuudesta sen parantajana.
7.10. Oikeudenmukaisuus lainopillisena käsitteenä
Puheenjohtaja dosentti Salla Silvola, Helsingin yliopisto ja Oikeusministeriö
Tuomarin ohjeet ja oikeudenmukaisuus
Professori Pia Letto-Vanamo, Helsingin yliopisto
Oikeudenmukaisuuden ja lainmukaisuuden keskinäinen suhde on eräs oikeustieteen mutta myös oikeuspoliittisen keskustelun keskeisistä kysymyksistä. Suhdetta pohdittaessa joudutaan muun muassa kysymään, kuinka ihmisten väliset konfliktit ja kiistat oikeudesta voitiin – ja voidaan – ratkaista ilman pakkoa, ilman lainsäädäntöä ja ilman tuomarin ”käskyä”. Eräs näkökulma asiaan on oikeushistoriallinen ja lähtee siitä, että hyväksyttävä ja pysyvä ratkaisu oikeudesta tai tietyn asiantilan oikeudenmukaisuudesta voi syntyä asianosaisten ja yhteisön osallistumisella, yhteisillä keskusteluilla (konsensus) sekä sitoutumalla tiettyihin menettelyihin ja rituaaleihin (prosessi).
Luennossa esitellään edellä mainitun oikeudenmukaisuutta koskevan ”kertomuksen” pääpiirteet samoin kuin sen nykyaikaiset (mm. arvojen pirstaloitumisesta johtuvat) vastineet – tuomioistuinmenettelyn vaihtoehdot, sovittelumenettelyt jne. Samalla käsitellään 1520-luvulla syntyneiden ja edelleen Suomen Lain ensilehdille painettavien tuomarinohjeiden merkitystä oikeudenmukaisuutta koskevien käsitysten määrittelijänä: Viisas tuomari on oikeudenmukaisuuden tae – parempi kuin laki. Lain puolestaan tulisi olla yhteiseksi hyväksi, yhteisen kansan parhaaksi.
Laki ja oikeudenmukaisuus kansallisesti ja kansainvälisesti Luennon ppt
Professori Juha Karhu, Lapin yliopisto
Mikä on sallittua yhdessä paikassa voi olla kiellettyä toisessa. Oikean ja väärän suhteellisuus on pitkään pohdituttanut juristeja. Millä perusteella vaadimme Kiinaa kehittymään oikeusvaltioksi ja kunnioittamaan ihmisoikeuksia? Mikä muu kuin puhdas valta oikeuttaa vaatimaan pakolaista ja turvapaikanhakijaa ”elämään maassa maan tavalla”? Oikeuskulttuurien erilaisuus on globaalin oikeudenmukaisuusidean haaste, jota viime aikojen muutokset ovat vain korostaneet (kehittyvien talouksien vahvistuva asema ja Euroopan pakolaisvirrat).
Lakien soveltamisessa ilmenee aina oikeuskulttuurisia lähtökohtia. Tuomarin objektiivisuus ei enää niinkään voi olla asiantiloista etääntyvää neutraalisuutta kuin myös kulttuuriset kontekstit tunnistavaa ja huomioon ottavaa tasapuolisuutta.
Monikulttuurisuuden tunnustaminen ei kuitenkaan saa johtaa valjuun kaiken sallivaan relativismiin. Kuten jo uusissa perusopetuksen opetussuunnitelmassa edellytetään, kysymys on ”kulttuurisesta osaamisesta, vuorovaikutuksesta ja ilmaisusta”. Vaikka yhteiskuntamoraalin alueella vaikuttaa välttämättömältä laajentaa hyvän yhteiskunnan käsitystä länsimaisista liberaaleista demokratioista, sen ei tarvitse tarkoittaa tinkimistä eettisistä perusperiaatteista, kuten ihmisarvon kunnioittamisesta.
21.10. Oikeudenmukaisuus filosofisena käsitteenä
Puheenjohtaja dosentti Tuija Takala, Helsingin yliopisto ja Aalto-yliopisto
Oikeudenmukaisuus, tasa-arvo, ansiot ja tarve Luennon ppt
Professori Kaisa Herne, Tampereen yliopisto
Meillä kaikilla on jonkinlainen käsitys oikeudenmukaisuudesta. Jo lapset reagoivat epäoikeudenmukaisuuteen, mutta oikeudenmukaisuuden taju myös kehittyy iän myötä. Tutkimusten mukaan hyvin pienet lapset pitävät huolen siitä, että asiat jaetaan tasan, kun taas kouluikäiset osaavat jo vaatia tarpeen tai ansion huomioon ottamista.
Filosofisessa ajattelussa oikeudenmukaisuuden käsitteestä ei ole yksimielisyyttä ja eri teoreetikot määrittelevätkin oikeudenmukaisuuden eri tavoin. Tavallisesti eriteltyä oikeudenmukaisen jaon kriteereitä ovat tasa-arvo, ansio, tarve. Näitä kriteereitä voidaan painottaa eri tavoin tai soveltaa eri tilanteissa. Kirjallisuudessa erotetaan myös kolme eri oikeudenmukaisuuden tyyppiä, joita ovat distributiivinen, retributiivinen ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus.
On tärkeää erottaa oikeudenmukaisuus joistakin sille läheisistä käsitteistä. Oikeudenmukaisuus on eri asia kuin moraali. Oikeudenmukaisuus liitetään yleensä yhteiskunnallisiin järjestelyihin, kun taas yksilöiden toimintaa arvioidaan niiden moraalisuuden mukaan. Moraalia voidaan myös pitää laajempana käsitteenä kuin oikeudenmukaisuutta, jolloin oikeudenmukaisuus olisi osa moraalijärjestelmää.
Oikeudenmukaisuus on myös eri asia kuin lainmukaisuus tai inhimillisyys ja armollisuus. Inhimillisyys ja armollisuus ovat tavoiteltavia hyveitä, mutta yhteiskunnan järjestämisen kannalta niiden ongelma on se, että ne ovat usein sangen vinoutuneita. Oikeudenmukaisuuteen taas liitetään yleisesti ajatus puolueettomuudesta.
Sopimuksellinen oikeudenmukaisuus ja sen vaihtoehdot Luennon ppt
Professori Matti Häyry, Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu
Oikeudenmukaisuutta voidaan ajatella sopimuksena, jonka ovat tehneet järkevät, omaa etuaan tavoittelevat mutta myös yhteen hiileen puhaltavat yksilöt. Esimerkiksi John Rawlsin kuuluisa oikeudenmukaisuusteoria perustuu tälle oletukselle.
Ajatukselle on kuitenkin esitetty monenlaisia vaihtoehtoja. Joidenkin mukaan oikeudenmukaisuus on parempi määritellä ihmisten hyvinvoinnin tai toimintamahdollisuuksien toteutumisena, oikeana yhteisöllisyytenä, omistusoikeuden suojana tai työn arvon suojelijana. Toisten mukaan taas on olemassa oikeudenmukaisuutta parempia tapoja järjestää asiat yhteiskunnassa – erityisten suhteiden kunnioittaminen perheen ja yhteisön sisällä, työläisten keskinäinen solidaarisuus, yltäkylläisyyden saavuttaminen kaikille teknologian avulla tai hierarkioista ja valtasuhteista luopuminen kokonaan.
Luennossa esitetään näiden erilaisten ajattelutapojen pääpiirteet ja erot sekä niiden yhteydet erilaisiin ihmisluontoa ja arvoja, pakkokeinojen tarpeellisuutta ja valtion oikeaa roolia koskeviin ennakko-oletuksiin. Tarkoituksena on osoittaa, kuinka monella tavalla oikeudenmukaisuuden käsite voidaan määritellä ja missä sen rajat yhteisöelämän säätelijänä eri kantojen mukaan kulkevat.
4.11. Yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus
Puheenjohtaja VTM Johanna Ahola-Launonen, Helsingin yliopisto ja Aalto-yliopisto
Huono-osaisuus ja oikeudenmukaisuus Luennon ppt
Professori Juho Saari, Itä-Suomen yliopisto
Oikeudenmukaisuusteorioissa on varsin tavanomaista ajatella, että yhteiskuntien kehitystä tulee tarkastella kaikkein huono-osaisimpien näkökulmasta mieluusti niin, että tämän ryhmän tarpeet ja odotukset otetaan erityisellä tavalla huomioon. Tämä näkökulma on kuitenkin ainakin kolmella tavalla ongelmallinen.
Ensinnäkin tutkijoilla - poliitikoista puhumattakaan - ei ole yksimielisyyttä siitä, mikä ryhmä on kaikkein huono-osaisin. Esimerkiksi John Rawlsilla ei ole toimivaa ratkaisua tähän ongelmaan. Tämä on tietysti hivenen harmillista, koska aiheeseen liittyvä argumentti on yksi hänen teorian kivijaloista. Toiseksi huono-osaisten priorisointi ei vielä ota kantaa siihen, minkä takia ihmiset ovat huono-osaisia ja missä määrin omat valinnat vaikuttavat huono-osaiseksi valikoitumiseen tai siitä nousemiseen.
Kolmanneksi huono-osaisimman ryhmän kuvaaminen ei vielä kerro mitään niistä paikalliseen oikeudenmukaisuuteen liittyvistä periaatteista ja mekanismeista, joiden avulla palvelut ja kustannukset jaetaan eri ryhmien kesken. Usein kyse on ns. viheliäisistä ongelmista. Esimerkiksi asuntojen jakaminen asunnottomille tilanteessa, jossa jokaista asuntoa kohden on lukuisia asunnottomia, on eräs esimerkki tämän kaltaisesta paikalliseen oikeudenmukaisuuteen liittyvästä viheliäisestä ongelmasta.
Esitelmä ottaa lähtökohdakseen Saaren kesällä 2015 julkaiseman kirjan "Huono-osaiset - Elämän edellytykset yhteiskunnan pohjalla" (Gaudeamus 2015) ja laajentaa sen teemoja oikeudenmukaisuuskeskustelujen suuntaan.
Oikeudenmukaisuus vammaisuuden näkökulmasta Luennon ppt
Professori Simo Vehmas, Helsingin yliopisto
Antiikissa vammat ja sairaudet nähtiin osana uskonnollista järjestystä, jossa ihmisten osaksi tulleet koettelemukset olivat seurausta heidän tai heidän vanhempiensa moraalisista rikkeistä. Tämä uskomus oli yleisesti vallalla aina 1800-luvulle saakka, jolloin lääketiede korvasi uskonnon ihmistä koskevan tiedon ylimpänä auktoriteettina. Tuolloin myös eri tavalla vammaiset niputettiin yhdeksi ryhmäksi, joka muodosti ongelman kapitalistiselle yhteiskuntajärjestykselle. Vammaiset nähtiin tehottomina työntekijöinä ja heidän paikkansa oli laitoksissa, joissa heistä pyrittiin kuntouttamaan ja kouluttamaan mahdollisimman yhteiskuntakelpoisia.
Vammaisuudesta oli tullut lääketieteellinen ongelma, sairaudenkaltainen tila, jonka nähtiin turmelevan ihmisen hyvinvoinnin. Nais- ja kansalaisoikeusliikkeen mallin mukaisesti vammaiset alkoivat vähitellen politisoitua 1900-luvun jälkipuoliskolla ja vaatia lääkäreiden ylivallan poistamista heitä itseään koskevissa asioissa. Vammaisliikkeen radikaali ajatus oli, etteivät lääkärit olleet vammaisuuden ensisijaisia asiantuntijoita vaan vammaiset ihmiset itse.
Vammaisuuden kategoria on kasvanut koskemaan yhä hienovaraisempia ”poikkeavuuden” muotoja, jotka määritellään esimerkiksi lääketieteellisin, sosiaalisin, psykologisin tai hallinnollisin perustein. Tällöin myös vammainen vähemmistö on kasvanut yhä suuremmaksi ja sen äänenpainot ovat saaneet enemmän tai vähemmän tunnustetun aseman oikeudenmukaisesta yhteiskunnasta päätettäessä.
18.11. Hallinnon ja johtamisen oikeudenmukaisuus
Puheenjohtaja prof. Aki-Mauri Huhtinen, Maanpuolustuskorkeakoulu
Oikeudenmukaisuus ja yhdenvertaisuus hallinnossa Luennon ppt
Professori Kevät Nousiainen, Turun yliopisto
Nykyisissä läntisissä valtioissa ajatellaan olevan oikeudenmukaista, että demokraattisesti valitut elimet (eduskunta, alueelliset ja paikalliset vaaleilla valitut päätöksentekijät) tekevät päätökset, joita hallinto panee täytäntöön. Kyse voi olla laeista tai muista päätöksentekoa ohjaavista päätöksistä. Hallinnon tehtävä on toteuttaa poliittiset päätökset puolueettomasti, niiden sisältöä kunnioittaen. Oikeusvaltiolle ominainen laillisuusperiaate onkin tärkeä hallinnollisen oikeudenmukaisuuden tae. Suomen perustuslain mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin, ja julkisessa toiminnassa on noudatettava eduskunnan säätämää lakia.
Lisäksi hallinnollisia päätöksiä tehtäessä tulee noudattaa yhdenvertaisuusperiaatetta: sääntöä on sovellettava johdonmukaisesti niin, että samanlaiset tapaukset käsitellään samalla tavalla, jos ei ole hyväksyttävää syytä poiketa yhdenmukaisen kohtelun periaatteesta. Muodollinen yhdenvertaisen kohtelun periaate siis turvaa oikeudenmukaisuutta. Periaate velvoittaa kohtelemaan ihmisiä yhdenvertaisesti, mutta koskee myös esimerkiksi yrityksiä tai ylipäänsä samankaltaisten tilanteiden käsittelyä.
Monet ihmisoikeussopimukset, Euroopan unionin perussopimukset ja Suomen perustuslaki velvoittavat myös edistämään ihmisten tosiasiallista tasa-arvoa. Mm. viranomaisten edellytetään edistävän suunnitelmallisesti tiettyjen ihmisryhmien tasa-arvoa. Muodollisesti yhdenvertaisen yksilöiden kohtelun periaatteesta voidaan hyväksyttävästä syystä poiketa, ja yksi hyväksyttävä syy on tasa-arvon edistäminen. Tasa-arvon edistämistoimet voidaan kokea epäoikeudenmukaisiksi etenkin silloin, kun niiden katsotaan loukkaavan muodollista yhdenvertaisuutta.
Esimerkiksi sukupuolen, etnisen alkuperän, vammaisuuden, uskonnon ja seksuaalisen suuntautumisen vuoksi pidettiin aikaisemmin oikeudenmukaisena, ettei ihmisellä ole samoja oikeuksia kuin muilla. Vaikka muodollinen yhdenvertaisuus on pitkälti toteutunut, ei muita huonompi kohtelu ole käytännössä hävinnyt. Siksi hallintoa (ja myös esimerkiksi työnantajia) koskevat syrjintäkiellot vaativat tiukempaa päätösten arviointia kuin mitä yleinen yhdenvertaisuusperiaate muissa tapauksissa edellyttää.
Oikeudenmukainen johtaminen, työ ja terveys Luennon ppt
Tutkimusprofessori Marianna Virtanen, Työterveyslaitos
Kokemus oikeudenmukaisesta kohtelusta yleisemmin ja erityisesti läheisissä sosiaalisissa suhteissa on ihmisille tärkeää. Herkkyyden epäoikeudenmukaiselle kohtelulle arvellaan olevan geneettistä ja ihmislajille tyypillistä, ja tämä ilmenee yksilön kehityksessä jo varhain. Ne psyykkiseen ja sosiaaliseen kehitykseen liittyvät asiat, jotka ovat ihmisille tärkeitä kaikissa kulttuureissa liittyvät kolmeen asiaan: ihmisellä pitäisi olla myönteinen käsitys itsestään ja omista kyvyistään, hänellä pitäisi olla merkityksellinen ja tärkeä ihmissuhde tai ihmissuhteita ja hänellä tulisi olla käsitys siitä, että hän pystyy ennakoimaan ja vaikuttamaan itseään koskeviin asioihin. Oikeudenmukaisuus työelämässä vaikuttaa näihin kaikkiin kokemuksiin. Se ei liity ainoastaan etujen ja palkkioiden ja toisaalta velvoitteiden jakamiseen, vaan kyse on laajemmin työssä ja organisaatioissa tehdyistä päätöksistä ja päätöksenteon säännöistä. Näiden sääntöjen ja järjestelmien tutkiminen on tuonut mukanaan uuden tavan arvioida myös johtamista ja työhön liittyvää hyvinvointia sekä työperäistä sairastamista. Sääntöjen lisäksi myös sillä, kuinka ihmisiä kohdellaan päätöksiä tehtäessä ja niitä toimeenpantaessa, on oma merkityksensä oikeudenmukaisuuden kokemuksille ja työhyvinvoinnille. Johtamisen oikeudenmukaisuuden terveysvaikutuksia on tutkittu laajoissa suomalaisissa kuntatyöntekijöiden aineistoissa ja kansainvälisesti. Luennossa esitellään näitä tutkimuksia, jotka osoittavat, että johtamisen oikeudenmukaisuus on merkittävä työperäiseen sairastavuuteen liittyvä tekijä ja että sen vaikutukset eivät rajoitu pelkästään työntekijöihin, vaan laajemminkin työn laatuun ja työn kohteeseen, esimerkkeinä potilaiden sairaalassa saamat infektiot ja koulun oppilaiden terveys ja hyvinvointi.
2.12. Talous ja globaali oikeudenmukaisuus
Chydenia-rakennus, Runeberginkatu 22–24, sali G-111.
Puheenjohtaja dosentti Tuija Takala, Helsingin yliopisto ja Aalto-yliopisto
Taloudellinen rationaalisuus ja globaali oikeudenmukaisuus Luennon ppt
Professori Pertti Haaparanta, Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu
Taloustieteilijät käsittelevät yleensä eettisiä kysymyksiä varsin kapeasti ainoastaan ns. Pareto-tehokkuuden näkökulmasta, koska yksilöiden väliset vertailut halutaan välttää. Ns. Arrowin mahdottomuusteoreema antoi menettelylle teoreettisen pohjan. Arrow osoitti (tietyin oletuksin), että yksilöiden preferenssien pohjalle on mahdoton rakentaa yhteiskunnallista hyvinvointifunktiota, jonka avulla yhteiskunnalliset valinnat voitaisiin tehdä.
Viimeisen 10-15 vuoden aikana on syntynyt tutkimusta, jonka lähtökohtana on havainto, että taloustieteilijöiden arkipäiväisen tutkimuksen lähtökohdat ovat usein ristiriidassa Arrowin teoreeman oletusten kanssa. Jos lähdetään niistä liikkeelle, niin myös taloustieteessä on mahdollista puhua järkevästi yhteiskunnallisista valinnoista ja niiden eettisistä perusteista. Tämä voidaan liittää siihen yhteiskuntafilosofiassa käytyyn keskusteluun oikeudenmukaisuudesta, jonka John Rawls aloitti ja joka painottaa mahdollisuuksien, voimavarojen tai toimintakykyjen tasa-arvoa enemmän kuin tulojen tasa-arvoa.
Esittelen näitä uusia teorioita ja yritän laajentaa niitä koskemaan myös globaaleja kysymyksiä kuten kansallisia ja globaaleja vastuita. Teorioiden avulla voidaan perustella mm. sekä kansallisen perustulo että globaalin perustulojärjestelmän käyttöönotto, ja yleisesti ottaen täydentää yhteiskuntafilosofista keskustelua.
Yrityksen yhteiskuntavastuu ja globaali oikeudenmukaisuus Luennon ppt
Professori Minna Halme, Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu
Puheenvuoro käsittelee yritysten yhteiskuntavastuun sisältöjä, tulkintoja ja toteuttamisen tapoja sekä pohtii, millaisia oikeudenmukaisuusseuraamuksia yritysten yhteiskuntavastuulla voidaan saavuttaa.
Yritysten yhteiskunnallinen vastuu voidaan määritellä yrityksen politiikoiksi, strategioiksi ja toimiksi, joilla liiketoimintaan yhdistetään ekologinen, sosiaalinen ja pitkän aikavälin laajempi taloudellinen harkinta (kapeiden kasvun- ja voitontavoittelun rinnalla ja sijaan). Yhteiskuntavastuu-ajattelun mukaan yritys on vastuussa monille sidosryhmille eikä vain osakkeenomistajille. Vastuullisuutta voidaan toteuttaa eri tavoin: hyväntekeväisyytenä, integroimalla olemassa olevaan liiketoimintaa vastuullisuusnäkökohtia tai luomalla kokonaan uutta liiketoimintaa vastauksena ekologisiin ja sosiaalisiin ongelmiin.
Esitelmässä tarkastellaan kolmen konkreettisen kysymyksen – toimitusketjujen vastuullisuuden hallinnan, johdon palkitsemisen ja verosuunnittelun – avulla, onko yritysten yhteiskuntavastuun toteuttamisella vaikutuksia oikeudenmukaisuuden parempaan toteutumiseen.
16.12. Paneelikeskustelu: Globalisaatio tuli kylään - Euroopan turvapaikanhakijat ja oikeudenmukaisuus
Päärakennus, Runeberginkatu 14–16, SOK-sali.
Puheenjohtaja prof. Matti Häyry, Aalto-yliopisto
Panelistit:
- Erikoistutkija, VTT Miia Halme-Tuomisaari, Oikeustieteellinen tiedekunta, Turun yliopisto
- Professori Sirkku Hellsten, The Nordic Africa Institute, Uppsalan yliopisto Alustuksen ppt
- Petri E. Korhonen, vapaa toimittaja ja viestintäkouluttaja
- Professori Tuomo Melasuo, Rauhan- ja konfliktintutkimuskeskus, Tampereen yliopisto
Keskustelun näkökulmia ovat oikeuskulttuurien törmäys ja ihmisoikeudet, politiikan vs. kehityspolitiikan näkökulma (apua siellä vai täällä?), unelma- ja uhkakuvien tuottaminen ja niiden hallinnointi sekä liikkuvuus Lähi-Idässä ja Pohjois-Afrikassa (sinne, siellä ja sieltä pois ennen ja nyt).