Tohtorin urapolku: esittelyssä tutkijatohtori Eeva Houtbeckers
Parasta tohtoriopinnoissa oli ihmiset, koska oppiminen tapahtuu osana yhteisöjä.
Valmistuit kauppatieteiden maisteriksi 2008. Oliko sinulle itsestään selvää, että halusit jatkaa kauppatieteen tohtoriohjelmassa?
Tohtoriopinnot eivät olleet itsestäänselvyys, mutta ne olivat pohdinnan jälkeen luonteva valinta. Halusin syventää osaamistani yritystoiminnasta osana yhteiskuntaa. Osallistuin muutamille tutkijoiden pitämille yleisöluennoille ja oivalsin, että tutkimustyö mahdollistaisi syventymisen yhteiskunnallisen yrittämisen teemoihin.
Hakeuduin keskustelemaan silloisen Helsingin kauppakorkeakoulun yritys- ja yhteiskuntavastuun tutkimusryhmän johtajien kanssa (nykyisin Aalto-yliopiston Sustainability in Business Research Group). Minut palkattiin kahteen TEKES-projektiin 2009, ja vähitellen aloin tehdä tohtoriopintojakin jo ennen kuin minut virallisesti hyväksyttiin tohtoriohjelmaan vuonna 2010.
Mikä on mielestäsi parasta Kauppakorkeakoulun tohtoriopinnoissa?
Parasta on ihmiset! Oppiminen ei ole vain yksilön ominaisuus, vaan opimme osana yhteisöjä. Olen ollut onnekas saadessani olla tekemisissä erittäin älykkäiden ja miellyttävien tutkijoiden, opettajien ja muun henkilökunnan kanssa niin Kauppakorkeakoulussa, muualla Aalto-yliopistossa kuin muissa verkostoissa.
Kauppakorkeakoulun tohtoriohjelma on kansainvälistynyt huomattavasti 2010-luvulla. Osallistuitko tohtoriopintojesi aikana seminaareihin ja konferensseihin ulkomailla?
Osallistuminen kansallisiin ja kansainvälisiin seminaareihin ja konferensseihin oli minulle hyvin luontevaa ehkä siksikin, koska minulla oli aiempaa kokemusta kansallisen opiskelijajärjestön kansainvälisten asioiden asiantuntijana.
Yllätyksekseni kansainväliset opiskelijaseminaarit olivat olleet huomattavasti stressaavampia ja raskaampia kuin yksikään tutkimuskonferenssi, johon osallistuin. Nautin edelleen kansainvälisistä tapaamisista, sillä uusien ja vanhojen kollegoiden tapaaminen on inspiroivaa. Loppujen lopuksihan tutkimuksessa on kyse kirjallisista ja reaaliaikaisista keskusteluista.
Teitkö kursseja ulkomaisissa yliopistoissa tohtoriopintojesi aikana? Jos kyllä, niin haitko tätä varten rahoitusta?
Koska yhteiskunnallisesta yrittäjyydestä ei ole tohtoritason kursseja Suomessa, osallistuin alan kesäkouluihin ja konferensseihin, joissa oli jatko-opiskelijoiden tapaamisia. Lisäksi vietin puoli vuotta tutkijavaihdossa Roskilden yliopistossa Tanskassa, jossa on Yhteiskunnallisen yrittäjyyden keskus.
Hain matkoille usein ulkopuolista rahoitusta, mikä edellyttää hyviä perusteluja. Olen myös tässä suhteessa ollut onnekas, sillä osallistuminen ei ole koskaan jäänyt kiinni rahoituksesta.
Kuinka kauan tohtoriopintosi kestivät?
Tein tohtoriopintoni kuudessa vuodessa vuosien 2010‒2016 aikana, yhden vuoden olin tuona aikana vanhempainvapaalla. Käytännössä aloin tehdä tohtoriopintoihin kuuluneita kursseja jo vuonna 2009, jolloin työskentelin projektitutkijana.
Työllistyitkö heti tohtoriopintojesi jälkeen toivomallasi tavalla?
Kyllä. Aloitin tutkijatohtorina kaksi kuukautta väittelyni jälkeen. Sain kilpaillun rahoituksen Nesslingin säätiöltä ja Koneen säätiöltä itse suunnittelemaani hankkeeseen vuosille 2017‒2020. Tutkin hankkeessa yhteiskunnallista yrittäjyyttä ja itsensä työllistämistä globaalissa pohjoisessa, erityisesti Suomessa. Yhteiskunnallinen yrittäjyys ja itsensä työllistäminen voidaan ymmärtää arjen aktivismiksi ja tavaksi haastaa kasvutalouden ihannointia. Tulen tuottamaan projektissa videoaineistoja ja julkaistavia videoita. Lisätietoa hankkeestani: aatteinen.wordpress.com
Lue lisää Kauppakorkeakoulun tohtoriohjelmasta